Rosokylkisiä mäntyjä riittää silmän kantamattomiin. Polku ja tuonnempana kärrytien levyinen ura vie kohti pienen harjun lakea. Puiden olemus muuttuu. Harjuen laella hongat ovat käpristyneen vänkyräisiä, isoja kuin jättiläisen koivet. Kun pysähtyy katsomaan, huomaa puiden kyljissä kaljuja laikkuja, tauluja. Puihin on kaiverrettu vuosilukuja ja merkkejä. 1865. 1848.
Pyhäkankaan karsikko Konginkankaan ja Saarijärven rajalla Häkkiläntien lähellä on parhaiten säilyneitä karsikoita Suomessa. Alueelta on löydetty 28 karsikkopuuta. Karsikon poikki kulkee liimattalaisten ruumistie. Sitä pitkin Liimattalan, eli Pyyrinlahden, Laajarannan ja Riihilahden torpparit kuljettivat vainajansa Saarijärvelle. Pyhäkankaan kohdalla saattoväki pysähtyi, kenties kaunis harjumaisema houkutteli alunperin levähtämään ja syömään ehken eväitä.
Karsikkopuuhun tehtiin ensin pilkka, eli kirveellä poistettiin puukuorta puusta kuorta. Paljastuneeseen pintaan kaiverrettiin vainajan syntymä- ja kuolivuosi sekä oma merkki. Vaikka kristinusko oli jo saapunut maahan, karsikkoperinteen syntyyn vaikuttiin niin esihistoriallinen vainajausko kuin uskonpuhdistuksen aikana syntynyt käsitys siitä, että vainajan jäävät eräänlaiseen välitilaan, jossa henki odottaa viimeistä tuomiotaan. Karsikkopuun tarkoituksena oli kertoa vainajalle, ettei hän kuulunut enää elävien joukkoon.
Karsikkoperinteen oletetaan syntyneen 1600-luvulla ja kukoistuskautta kesti parisataa vuotta.
Sanna Kuitunen 